Suomen pääministerin harteilla on suuri vastuu maan tulevaisuudesta. Käytännössä pääministeri on hallituksessa politiikan johtaja. Pääministeri kuuntelee eri hallitusryhmien näkemykset ja sovittaa ne yhteen. Pääministeri yhdistää myös eduskunnan ja hallituksen työn. Tarvittaessa pääministeri toimii presidentin sijaisena päätöksenteossa, ja pääministerillä onkin paljon enemmän valtaa presidenttiin verrattuna. Pääministeriä ja hallituksen päätöksiä kohtaan osoitetaan usein paljon kritiikkiä, joka kasvattaa työhön kohdistuvaa painetta.
Valtioneuvoston puheenjohtaja
Pääministeri on yksi tärkeimmistä valtioneuvoston jäsenistä. Pääministerin vastuualueet ovat osittain jopa päällekkäisiä presidentin tehtävien kanssa. Presidentin tehtäviä pyrittiin jopa kaventamaan 1980-luvun lopulla, joka antoi entistä suuremman vastuun pääministerille. Pääministerin vastuualue laajeni entisestään vuosien 2000 ja 2012 perustuslakiuudistuksissa.
Ennen uudistuksia Suomi luokiteltiin semipresidentialistiseksi maaksi, jossa presidentillä on päätösvaltaa ja merkitystä maan poliittisessa asemassa, mutta vuoden 2000 uudistuksen jälkeen maamme katsottiin siirtyvän monen muun Euroopan maan kaltaiseen parlamentaariseen järjestelmään, jossa presidentin tehtävät on lähinnä edustuksellisia ja symbolisia.
Suurin osa poliittisesta vallasta on valtioneuvostolla, eniten sen puheenjohtajalla, pääministerillä. Pääministeri on presidentin sijainen tilanteissa, joissa presidentti on estynyt pääsemään päätöspaikalle ja silloin, kun presidentti jättää virkansa tai kuolee kesken hallituskauden.
Pääministerin tehtävät
Yksikään lakiuudistus tai uusi laki ei voi astua voimaan kulkematta pääministerin kautta. Pääministeri valmistelee valtioneuvostolle kuuluvien ja EU:ssa päätettävien asioiden käsittelyn. Pääministeri pitää huolen myös aikataulujen tekemisestä, eli hänellä on oikeus päättää, milloin yleisistunnon esittelypäivät pidetään, ja mikä on esittelyjärjestys istunnossa.
Pääministerin vastuulla on määrätä ajankohta, johon mennessä valtioneuvostolle käsitteleväksi menevä asia on käsiteltävä, ja päätösvalta ministeriön toimintaan kuuluvan asian siirrosta ratkaistavaksi. Pääministeri toimii talousneuvoston, innovaatio- ja tutkimusneuvoston sekä arvonimilautakunnan puheenjohtajana.
Pääministeri on valtionkanslian päällikkö. Valtionkanslia turvaa pääministerin hallituksen toimintaedellytykset sekä yhdessä pääministerin kanssa vastaa suunnitellun hallitusohjelman toimeenpanosta. Valtionkanslia myös avustaa pääministeriä hänen työtehtävissään.
Kaiken kaikkiaan pääministeri on valtioneuvoston johtohahmo, joka johtaa Suomen politiikkaa Euroopan Unionissa. Pääministeri ei kuitenkaan tee päätöksiä yksin, vaan demokratian sääntöjen mukaisesti hallitus äänestää päätöksistä. Muiden ministereiden tapaan pääministeri on vastuussa päätöksistään ja toimistaan eduskunnalle. Pääministeri ja muut ministerit joutuvat vastuuseen teoistaan kyselytunnilla.
Suomen vaikea tilanne
Tällä hetkellä Suomi polkee edelleen vuonna 2008 alkaneessa talouskriisissä, joka alkoi teollisuuden romahtamisesta. Rakennemuutos murensi Suomen kansantalouden perustan. Samalla aikaa väestö ikääntyy ja paraikaa elämme kautta, jolla työikäistä väkeä on eläkeläisiin ja alaikäisiin verrattuna huomattava vähemmistö. Suomen vienti pysyy paikoillaan, mutta samalla maa velkaantuu yhä vain kiihtyvää vauhtia. Suomen tilanteeseen vaikuttavat myös monet ulkomaiset tahot, joihin Suomen hallitus ei voi paljoa vaikuttaa.
Kaikki tämä muodostaa yhdessä Suomelle erittäin vaikeiden tilanteiden vyyhdin, jota hallitus on yhdessä yrittänyt ratkaista jo Kataisen hallituksen aikana ja nyt Sipilän hallitus on jatkanut Suomen pelastusyritystä jo kaksi vuotta. Pääministerillä on siis valtava vastuu maan tulevaisuudesta ja siitä, nouseeko se uuteen loistoon vai vajoaako se syvemmälle ongelmiinsa.
Kritiikkiä kansalaisilta
On sanomattakin selvää, että poliittisen vallan ylimmillä tuoleilla istuva henkilö saa osakseen paljon kritiikkiä. Jyrki Kataisen pääministerikautta vuosilta 2011-2014 on arvosteltu lujasti, sillä Suomi jäi entistä syvempiin velkoihin Kataisen hallituskauden jäljiltä. Euroopan komissioon jatkaneen Kataisen on arvosteltu jopa jättäneen Suomen oman onnensa nojaan ja ajavan omaa henkilökohtaista etuaan.
Toisinaan median hallitukselle asettama paine käy ministereille sietämättömäksi. Nykyinen pääministeri Juha Sipilä taas on arvostellut mediaa rankasti, jonka seurauksena kansalaisten lisäksi muut ministerit, kuten Ville Niinistö vihreiden puolueesta, on sanonut kyseessä olevan vakavan ongelman hänen kohdallaan.
Pääministeri käytännössä muokkaa ja ohjaa Suomen kehitystä päivittäin, joka demokratiassa tekee henkilöstä vastausvelvollisen kansalaisilleen. Pääministerin tulisi olla sanavapauden puolustaja ja puolestapuhuja, mutta samalla jokaisen päätöksen selittäminen haastatteluissa voi vaikeuttaa pääministerin työtä.
Mistä kritiikki johtuu?
Kansalaisten on helppo kritisoida pääministereitä ja hallitusta, sillä näin vaikeassa tilanteessa on vaikeaa tehdä päätöksiä, jotka miellyttäisivät jokaista osapuolta. Kataisen aikainen hallitus sopi yli seitsemän miljardin sopeutustoimista Suomen auttamiseksi, johon sisältyi muun muassa veronkorotuksia ja menoleikkauksia. Rakennepaketista sovittiin, kuten myös sote-ratkaisusta opposition kanssa. Monia muutoksia on tehty parempaan päin päättäjien näkökulmasta, mutta samalla yksittäiset kansalaiset tuntevat tulevansa poljetuiksi. Erilaisten tukien leikkaukset koskettavat erityisesti monia vähävaraisia ja erityisesti Sipilän hallituksen aikainen opintotuen muutos on saanut kansalaiset virtuaalisille barrikadeille.
Kansalaisten mielestä Suomen tulisi sijoittaa tulevaisuuteen ja monen mielestä hallitus ei ole tehnyt oikeita päätöksiä, mutta samalla aikaa on totta, että upotessa suohon on vaikeata panostaa tulevaisuuteen välittömien leikkausten ja ratkaisujen sijaan, jotka voisivat osittain parantaa tilannetta välittömästi.
Edellä mainituista syistä pääministerin työ on jatkuvasti erittäin haastavaa. Kun koko kansan hallituksen johdossa on yksi mies, on hänet helppo laittaa syylliseksi kansan ahdinkoon, vaikka ahdinko olisi ollut jo monen vuoden takainen. Korkeassa virassa voi olla toisinaan vaikeaa tehdä päätöksiä, jotka koskettavat samalla tavalla kaikkia kansalaisia muuttamatta heidän arkeaan suuresti, mutta samalla muuttamalla Suomen tilannetta huomattavasti paremmaksi.